Näen jälleen kirjoittaa

Olen ollut vuoden näkövammainen enkä ole

kyennyt kirjoittamaan lainkaan. Nyt kun olen

saanut osan näöstäni takaisin päätin kirjoit-

taa runon, joka on vanhempaa tuotantoa.

Jätän uudemmat odottamaan uutta runokirjaani.

 

Etelän kaamos

Mustaa, pimeätä.

Aurinkoa ei ole

näkynyt moneen,

moneen päivään.

On vain kosteata

harmaata tihkua.

 

Sataa räntää,

joka sulaa heti

loskaksi mustaan

asvalttiin.

Synkkä eteläinen

kaamos.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tämä valoisa Juhannuksen aika sai minut kirjoittamaan

jälleen yhden runon vanhasta runokirjastani ja toinen

runoni on myöhäisempää tuotantoa.

 

Vanamon tuoksu

 

Kuljen metsäpolkua eteenpäin

se on kivinen ja juurakkoinen.

Mäntymetsää.

Aistin sen tutun, viehkon tuoksun

 

Kumarrun alas, ja siellä on se

tuoksuva, hento kellokukka, jota

ei edes hevin näy, jos ei tarkasti

katso

 

Mittumaarin kukka,

Poimin käteeni yhden kukkavanan

ja katselen sen herkkää,

vaaleanpunaista kellokukkaa.

 

Jatkan matkaani, pitelen sitä

kasvojeni vasten tuntien sen

kesäisen, makean tuoksun.

Vanamon

keskikesän  tuoksun.

 

Kukkaseppele

 

Puno neitonen nuori

kukkaseppele kutreillesi.

Juhlista Mittumaarin

aikaa.

 

Pohjolan suviyö valkoinen

kestää vain hetkisen.

Nauti neitonen nuoruudesta,

sekin kestää vain ajan lyhyen.!

 

 

 

 

        

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tämä  kevät  toi  mieleeni  yhden  runon       

Runokirjastani  vuodelta  2007.  Päätin  laittaa

sen  nyt  tähän.

 

Kevät, kohti valoa 

Puron  solina  metsissä

pienine koskineen.

Sinivuokkomättäät.

Koivujen pullistuneet silmut.

Koko luomakunta herää.

Kevät on voittanut pimeyden.

Mahla virtaa puissa

ja pensaissa.

Kiihkeästi kohisten virtaa

veri suonissa kuin

lemmenjuoma.

Se humalluttaa.....

                   

Kevät  on  täyttä  elämää

                    

 

Surusilmä

Itken tuskasta hiljaa

muut kuulla ei saa..

Vaikka kyyneleet

silmistäni virtaa.

 

Itken tuskasta hiljaa

muut kuulla ei saa.

Annoit maistaa hedelmän makean

annoit maistaa hedelmän makean.

Se minusta naisen loi

hetken lyhyen vain.

 

Se minusta naisen loi

hetken lyhyen vain.

 

 

Vaikka runot ovat ne, jotka minua eniten kiinnostavat, harrastan ja olen harrastanut paljon muutakin elämäni aikana.  Aikoinaan pidin koko sukuni ja ex-mieheni suvun villasukissa.  Kävimme Ylläksellä vuosittain ja joka kerta piti olla uusi neulepusero mukana. Olimme ylläksellä nimenomaan hiihtämässä, itse tosin hiihtelin Äkäslompolon jäällä. EX-Mieheni kanssa hiihdin vain kerran viikossa pidemmän hiihtolenkin. Kyllä niistä jäällä hiihdoistakin kertyi   n.. 100 km.  Saavutus sekin reumaatikolle.  Sielläkin syntyi aina parit  kauniit pitsisukat, joita sitten lahjoittelin tuttaville. Vaikka liikkumiseni jo silloin oli huonoa, niin piti nyt sentään pari kertaa viikossa pyörähdellä Riemuliiterilläkin.

Niistä matkoista on jäänyt ihanat muistot.  Monet runoni ovat saaneet juuri niistä maisemista kipinänsä.

Nyt odottelen vain uutta kevättä pyörätuolissa istuen.

Valokuvia laitan blogiini kunnes ehdin opetella niiden siirtämistä.