Runot alkoivat kiinnostaa vasta myöhemmällä iällä. Toimin yhdistyksessä siihteerinä ja lehteen täytyi kirjoittaa aina sihteerin omasivu. Siitä huomasin kuinka helpolta kirjoittaminen tuntui. Sen jälkeen liityin paikkakunnallani toimivaan Runopiiriin. Ensimmäiset kaksi runoani syntyi  keväällä 2000. Kirjaston todellinen suurkuluttaja olin kymmeniä vuosia kunnes 1997 minulle tuli pieni aivoverenvuoto.. Sen seurauksena en ole pystynyt  keskittymään yhtä hyvin kuin aikaisemmin ja piti hidastaa tahtia. Lisäksi syksyllä 2000 oli pieni aivoinfarkti, joka vaurioitti motoriikka-keskuksen ja en pystynyt kirjoittamaan käsin. Lapseni, joita on kolme, yhdessä toivat tminulle ensimmäisen tietokoneeni. En ollut tutustunut tähän vempeleeseen  koskaan aikaisemmin. Olin joutunut jäämään työkyvyttömyyseläkkeelle jo varhain.  Lapsenii uskoivat minun käyttävän konetta ainoastaan kirkoittamiseen, siinä he erehtyivät, koska  halusin oppia kuitenkin aina uutta ja uutta. Tämä kone on ollut erittäin kuntouttava aivoille, parempaa kuin ristisanatehtävät.