Tämä valoisa Juhannuksen aika sai minut kirjoittamaan

jälleen yhden runon vanhasta runokirjastani ja toinen

runoni on myöhäisempää tuotantoa.

 

Vanamon tuoksu

 

Kuljen metsäpolkua eteenpäin

se on kivinen ja juurakkoinen.

Mäntymetsää.

Aistin sen tutun, viehkon tuoksun

 

Kumarrun alas, ja siellä on se

tuoksuva, hento kellokukka, jota

ei edes hevin näy, jos ei tarkasti

katso

 

Mittumaarin kukka,

Poimin käteeni yhden kukkavanan

ja katselen sen herkkää,

vaaleanpunaista kellokukkaa.

 

Jatkan matkaani, pitelen sitä

kasvojeni vasten tuntien sen

kesäisen, makean tuoksun.

Vanamon

keskikesän  tuoksun.

 

Kukkaseppele

 

Puno neitonen nuori

kukkaseppele kutreillesi.

Juhlista Mittumaarin

aikaa.

 

Pohjolan suviyö valkoinen

kestää vain hetkisen.

Nauti neitonen nuoruudesta,

sekin kestää vain ajan lyhyen.!