Tämä valoisa Juhannuksen aika sai minut kirjoittamaan
jälleen yhden runon vanhasta runokirjastani ja toinen
runoni on myöhäisempää tuotantoa.
Vanamon tuoksu
Kuljen metsäpolkua eteenpäin
se on kivinen ja juurakkoinen.
Mäntymetsää.
Aistin sen tutun, viehkon tuoksun
Kumarrun alas, ja siellä on se
tuoksuva, hento kellokukka, jota
ei edes hevin näy, jos ei tarkasti
katso
Mittumaarin kukka,
Poimin käteeni yhden kukkavanan
ja katselen sen herkkää,
vaaleanpunaista kellokukkaa.
Jatkan matkaani, pitelen sitä
kasvojeni vasten tuntien sen
kesäisen, makean tuoksun.
Vanamon
keskikesän tuoksun.
Kukkaseppele
Puno neitonen nuori
kukkaseppele kutreillesi.
Juhlista Mittumaarin
aikaa.
Pohjolan suviyö valkoinen
kestää vain hetkisen.
Nauti neitonen nuoruudesta,
sekin kestää vain ajan lyhyen.!
Kommentit